
Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, |
niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen? |
Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal’olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella; |
panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkainsa alle: |
lampaat ja karjan, ne kaikki, niin myös metsän eläimet, |
taivaan linnut ja meren kalat ja kaiken, mikä meren polkuja kulkee. |
Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa! Ps 7:4-10 |